Rööripeikon tarina
Kuuluuko viemäristä pulputusta ja lurinaa? Ehkä siellä asuu pikkuinen, likavettä rakastava Rööripeikko. Rööripeikot asuvat talojen viemäreissä ja ojien siltarummuissa. Ne viihtyvät mukavasti siellä, missä on pimeää, pahalta haisevaa ja likaista. Ne polskuttavat jalkojaan ruskeassa viemärivedessä ja kuuntelevat mielellään vessanpöntöstä kuuluvia sulosointuja. Inhottavan siistejä ihmisiä ne välttelevät, eivätkä ne koskaan nouse viemäristä ylös päivänvaloon.
Rööripeikon harrastuksena on keräillä kaikkea kivaa, mitä ihmiset hukkaavat viemäreihin. Vaarin pönttöön molskahtaneet tekohampaat, äidin suihkuun tipahtaneet korvakorut, pudonneet wc-raikastimet, irtohiukset ja keittiön tiskialtaaseen joutuneet ruoantähteet – kaikki nuo ovat Rööripeikon aarteita. Se lätsäyttää kaikki limaiset ja haisevat löytönsä viemärin seiniin ja rakentaa niistä patoja. Paitsi vaarin hampaat. Niillä se raapii selkäänsä ja takuttaa tukkaansa.
Pahalla päällä ollessaan Rööripeikko kiskoo irti viemäreiden tiivisteitä ja teroittaa hampaita jyrsimällä viemäriputkea. Se koettaa tehdä kiusaa ja aiheuttaa vesivahinkoja. Se toivoo, että vessanpöntön tuoksuinen, ruskea ja karmaisevan kakkarainen viemärivesi leviäisi myös sisälle ihmisten koteihin. Se olisi Rööripeikosta mukavampaa kuin synttärit, joulu ja sata tuntia peliaikaa yhteensä.
Rööripeikon pikkuserkun lapsenlapsi mummon puolelta on hammaspeikko. Hammaspeikolta se on kuullut ihan karmeita tarinoita hammasharjoista ja äklöjä juttuja puhtaudesta. Se kauhistuu, kun ihmiset pesevät vessanpönttöjään ja puhdistavat viemäreitään. Rööripeikon pahin painajainen on viemärin sisässä kulkeva pyörivä harja, joka jynssää rikki sen tekemät padot ja tukokset. Eniten se pelkää, että viemäriharja pesee koko peikon ja pilaa sen takkuisen kampauksen.
Joskus Rööripeikon kotia lähestyy valo, jonka Rööripeikko tunnistaa viemärikameraksi. Rööripeikko tietää, että kohta ihmiset putsaavat kaikki sen mukavan haisuläjät ja söpöt pöpöt tiehensä. Se pakkaa kimpsunsa ja vaarin tekarit muuttaakseen ojan pohjalle siltarumpuun. Siellä se murjottaa, kunnes löytää jostain uuden, ihanasti haisevan viemärin, jonne ryömiä.
